Manunkin joulu meni ihan hyvin. Vähän taisi stressata ihmismäärästä, kovasta melskeestä ja koko ajan iholla olevista koirista (ihan kuin se ite ei olis ollu koko ajan örisemässä oudosti muitten nenän edessä). Ja huomio jäi vähän, kun koko ajan piti olla menossa tai sitten sai huolehtia pari kuukautisesta kummipojasta. Ja tietenkin Manteli ja Manu kiisteli huomiosta. Ihan sama kumpaa silitin niin toinen änkes väliin *huoh*.
Pari kertaa ulkona ei suostunu jäämään kiinni ja sitä normaalia persvakoilua oli ilmassa. Luoksetuloa taas harjottelemaan... kyllä se aina välillä...
Pari kertaa kokeiltiin miten se osaa olla huskyjen kanssa. Manuhan alistu heti ja vingahteli, kun nää huskyt on "vähän" raisuja leikkijöitä. Huskyt oli kyllä puussa kiibni ja Manu vapaana, että olisi saanut lähteä paikalta jos olisi halunnut. Mutta ei, kiersi hihnojen ulottumattomiin ja härnäili huskeja. Sitten taas vinguttiin, kun toinen kutsu leikkiin. Ihme pahvipää...
Joululahjaks Manu sai siis ison nahkarullaluu-jutskan ja pehmolelun. Pehmolelua se ei kylläkään ole vielä saanut, oikeaa hetkeä odotellessa. Emäntäkin sai kivoja lahjoja, pääasiassa astioita ja villaisia juttuja. Veljen kanssa neljä paria lapasia saatoin yhteisiks. Jospa ne vähän aikaa kestäis.
Manu on tän illan vaan nukkunu. Kun tultiin kotiin, kampeutu sohvalle ja venytti ittensä oikeen pitkäks. Raukka päässy melkein viikkoon sohvalle niin tänä iltana koisaili sen edestä. Käytiin myö melkein tunnin lenkillä (koska onnistuin melkein kadottamaan toisen lapaseni). Nukkumista, nukkumista. Mitäpä muuta tähän taloon? Viikko valvottu, ehkä nyt on unen vuoro? Paitsi, että nytkin kello näyttää jo puolta yhtä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti