sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Best friend - and worst enemy

Tänään taas tajusin, miten paljon tuota murveloa rakastan. Vaikka sen kanssa palaa hermot, se on laiska, eikä kuuntele ja se murisee ja löytää energiaa aina väärään aikaan. En sano, että se on täydellinen koira minulle. Mutta silti; Manun kanssa onnistumiset oikeasti ovat elämän mahtavimpia hetkiä, sillä se ei todellakaan anna mitään helpolla.



Se, että Manu tulee koulupäivän jälkeen vastaan innosta riehuen, öristen ja kenkää kannellen ei ole ollut minulle itsestäänselvyys. Manulla ja minulla on viha-rakkaus-suhde pahimmillaan ja parhaimmillaan. Olen tehnyt työtä ja taas vielä vähän työtä, jotta Manu rakastaisi minua (kuulostipa lohduttomalta).




Vuoden ikäinen pikku riiviö on paras ystäväni ja viholliseni. Sen kanssa voi "riidellä", mutta sen jälkeen vain rakastetaan kahta kauheammin. Se on mun oma pikku möhköfanttini, josta viimeistään huomenna laitan tuskaisen kertomuksen epäonnisesta päivästämme.


3 kommenttia:

  1. Moi! Kivalta näyttää tämä sinun blogisi. Onko tämä bloglovinissa? Jos on, alan mielellään seuraamaan. Luen nimittäin blogeja sen kautta. Mitä rotuja Manussa on? On kyllä suloinen koira :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia :) Bloglovinissa ollaan, muuta en osaa kertoa, kun en oikein osaa sivustoa käyttää. Mutta sieltä meidät pitäisi löytää (ei mitään käryä miten :D)

      Manussa on suomenlapinkoiraa + luultavasti ajokoiraa. Ja Manu kiittää! :)

      Poista
  2. Okei :) käyn kurkkaamassa

    VastaaPoista