Eilinen purkaus

Eilen oli lievästi sanottuna huono päivä. Manu ei kuunnellut yhtään, höselti omiaan ja oli muutenkin kunnon leväaivokuollut. Karkasi kahdesti ja lähdin etsimään. Kiersin siis ne peruspaikat , mihin se karkailee, eli metsätien, pellot ja naapurin pihan. Ainut hyvä puolihan siinä on, että Manu ei lähde kauas. Onneksi naapurimme on setämme, eikä ainakaan vielä ole valittanut siitä, että Manu on erinnäisiä kertoja käynyt vähän vieraissa. Pellolla ja läheisessä metsässä se hökeltää, mutta ikinä ei tiedä, mitä tuokin keksii ja lun luoksetulosta pitäisi saada ehdoton. Kyllä vihasin tuota koiraa... en halunnut nähdä sitä hetkeen, vaan menin huoneeseeni rypemään itsesäälissä.

Kyllä kuitenkin illalla, kun lähdettiin mummon nimipäiville, niin piti koira ottaa mukaan, kun hirvitti vähän tuo Eino-myrsky. Meillä kun oli jo pihapiiristä kaatunut kaksi mäntyä, molemmat liiterin päihin. En tiedä, jäikö jotkin ihme traumat minulle, sillä koko illan ja tän päivän säpsähtelin rusahduksia, sillä yoinen männyistä kaatui, kun minä ja isä oltiin liiterin toisessa päässä. Lähettiin aikamoista haipakkaa ulos. Onneks Manu oli sisällä.

Tänään Manu on kuitenkin ollut ihan kiltisti, vaikkakaan mitään ei tee ilman makupaloja ja yksinkertainen istuminenkin tuntuu olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa. Kuitenkin kun pidin semmoden kertaustuokion pihalla, niin kaikki seuruut, sivulla olot ja maassa/istuallaan pysyminen meni tosi hyvin. Että niissä ei periaatteessa pitäisi olla mitään ongelmaa, mutta käytäntö onkin jo ihan eri juttu.

Eespäin, sano mumno lumessa. Kai tää tästä.