Oli se pari tuntia ulkonakin hihnassa. Tais olla liian pitkään, kun otin sen sisään, niin se vaan täris ja katto aika surkeena. Nopeesti se sitten palasi "normaaliksi" ja sai jonkun adrenaliinipiikin ja ryntäili vaan pitkin tupaa.
Tässä olen sitten kanssa pakkaillut pitkin päivää, sillä lähen äidin, veljen ja isovanhempien kanssa Ouluun, johon kivat 500 kilsaa. Manu jää kotiin isän ja toisen veljeni kanssa. Oulussa odottaa serkut, kummipoika, sekä tädit miehineen. Sekä tädin kaks huskya ja sekarotuinen. Ne on kyllä ihania, sosiaalisia ja energisiä. Toisen pää on isompi kuin minun pääni, että se ei ole yhtään ylikasvanut husky eeeeei, ihanat 66cm säkää.
Tänään sitte harjoteltiin Manun kanssa jo opittuja asioita ja se istuminen vaan käskystä. Se tekee sen jotenkin automaattisesti, että ei se varmaan ymmärrä sitä istu-käskyä itsessään, mutta luulen sen vaan päättelevän, että kun toi akka ei muuta pyyä, niin varmaan pitää istua. Ehkä se siitä. Sitte otettiin seuraamista, sivulle käskyä ja luoksetuloa. Siis sitä peruskamaa. Kyllä se ne tuntuu osaavan ilman häiriötä. Siitä ei tule mitään, jos on häiriötä. Ehkä tääkin tästä. Sitten aloin opettamaan jalkojen välistä pujottelua. Hitaasti, mutta varmasti se meni siitä, monesti yritti havitella juuri sitä kättä, jota ei pitänyt seurata. Ei otettu paljoa sitä, mutta sitten kun tulen reissusta niin enemmän.
Otin myös Manun tarvikkeista kuvia, joten jossain vaiheessa tulee tarvikepostaus. Luultavasti huomenna autossa, kun ei ole muuta tekemistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti