Isänpäivänä käytiin siis Kerimäellä, jossa isovanhempien Manteli-koiran lisäksi oli tätini kolme koiraa eli ranskis/staffi Tahvo sekä whippetit Luna ja Rane. Voitte uskoa miten oli meno päällä kaikilla. Tila loppu nopeesti kesken, kun poijjaat päätti pistää kilvan. Ensinhän suunnitelmissa oli rykästä Manu ulos, mutta ukkihan ei sellaista raaskinut, vaan käski ottaa raukan sisään. Monta kertaa ärähtelivät toisilleen ja varsinkin Tahvo oli aika hermona, kun ei ollut pariin päivään nukkunut kunnolla.
Koiria jaoteltiin pitkin päivää eri tiloihin, että jos tunteet kuumeni liikaa, niin laitettiin rauhoittumaan toiseen huoneeseen.
Polvet on itellä vähän kipeenä, kun ensin kompastuin Manun hihnaan ja lensin polvilleen kiveykselle ja sitten vielä myöhemmin vedin turpaset kun Manu rynnisti toisesta huoneesta täysiä päin ja itelläki oli vauhtia. Lensin aika mahtavassa kaaressa. Koiralle ei käynyt mitään.
Noh, kävihän siinä viimein niin, että Tahvolta ja Mantelilta palo hermot. Molemmat on aika herkkänahkasia, enkä nyt tiiä, että kumpi aloitti. Olivat siinä miun edessä kun NAPS kävivät toistensa kimppuun. Istuin siis lattialla, enkä siis osannut tehdä muuta kuin käskeä lopettamaan. Tätini nappasi Tahvon ihopoimuista kiinni ja kantoi Tahvon toiseen huoneeseen. Mantelin käskin maahan rauhoittumaan. Itelleni ei tullut muuta kuin pari naarmua käteen, mutta Manteli sai reijän poskeensa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti