Kotona

Ah. Nyt on kummipoikaa ja sukulaisia nähty. Oli siellä kivaa, mutta aina on ihanaa palata kotiin. Manu oli innokkaana vastassa ja yritti hypätä pussaamaan kasvoja, mitä se ei ole ikinä tehnyt kuin joitain yksittäisiä kertoja. Ja silloin kun Manu pomppaa, niin sen pää on minun silmieni tasolla. Välillä tajuaa, että taitaa se olla ihan kivan kokoinen pikkukoira.

Makoiltiin lattialla vierekkäin ja yks venytti ittensä miun pituseks. On se ihana ♥

Manu sai tuliaisiks semmosen ihme hampaidenhoitojutskalelun, mutta ei se liiemmin siitä välittäny. Sitten olin ostanu (ja äiti maksanut) kolme tennispalloa --> doesn't care. Mutta sääriluu vähäisen pyörittelyn ja ingooramisen jälkeen maistui ihan hyvin, mutta pian se alkoi vikistä, että"tää aarre ON PAKKO saada jonnekin piiloon". Nyt se on sitten koko illan kanniskellu sitä etsiessään sopivaa piiloa. Kerran se pisti sen Mantelin heinälaatikkoon, mutta herra päätyi vaihtamaan kätkön paikkaa. Nyt en tiedä missä se on.

Nyt alkaa sitten valmistautuminen sunnuntain Kerimäen mätsäriin. Huomenna varmaan harjoitellaan lisää seisomista ja pitäis leikata kynnet. Ja hampaiden katsominen tuottaa pientä pään ravistelua. Torstaina luultavasti käydään suomenlapinkoiran ja sen omistajan kanssa lenkillä ja jonakin päivänä pidetään Kanelin omistajan kanssa "näyttelytreenit". Eli seisotusta toisen koiran kanssa, hampaiden katsomista ja joitain häiriötekijöitä, kuten vaikka pikkuveli. 

Ja haluun joitain agilityesteitä. Putki jostain lasten tunnelista ja puomi on varmaan ihan "helppo" rakentaa itse. Mutta ensin kyllä haluan jonnekin kurssille. Mitta yh, miks ihmeessä agilityn pitää olla SUNNUNTAINA D: