Onnistumisen tunne

Tänään sain olla tosi ylpeä tosta penteleestä! Lähdettiin siis lenkille kaverini kanssa ja se käveli välillä jopa ilman vetämistä! No, käytiin urheilukentällä, jonka yhteydessä on myös luistelukaukalo ja sitten pukkareitten edessä on pieni jäädytetty alue. Me oltiin sitten kaverini kanssa urkkakentän siellä metsänrajassa ja keskellä. Ensin Manu oli hihnassa, mutta se tuntu kuuntelevan tosi hyvin ja juustot kiinnosti sitä extra-paljon, joten päästin sen irti. Vitsit se oli innoissaan, juoksenneltiin vaan ympäriinsä, eikä sitä kiinnostanut ollenkaan ne ihmiset siellä kaukalossa, vaan se tuli aina, kun kutsuin sitä. Tehtiin pari kertaa niin, että menin piiloon ja kaveri lähetti Manun matkaan - ja innokkaasti se etsikin!

Yhden kerran meinasi vain "eksyä" sinne pienen jääalueen lähelle, mutta kyllä se sitten tuli, kun vähäsen maanittelin. Olin kuitenkin tosi ylpeä Manusta, sillä jokin aika sitten luulin sen olevan mahdotonta pitää sitä noin! Miks näitä onnistumisen tunteita ei vois olla useemminkin? :D