Ajattelin tehdä tällaisen ns. mielipidekirjoituksen maalla ja kaupungissa asumisesta koiran kanssa. Oma kokemukseni rajoittuu kaupunkiasumisen kohdalla vain sukulaisteni koiriin.
Eräs sukulaiseni totesi, että koiran paikka ei ole kaupungissa. Ihmettelin, että miksi. Miksi ihmeessä koiran olot olisivat yhtään sen kurjemmat kaupungissa kuin maalla? Maalla koira saa olla rauhassa ja koiran pitäminen on paljon helpompaa. Mutta valitettavan usein pihoissa näkee tylsistyneitä koiria pienissä häkeissään. Ja yleensä nämä ovat näitä metsästyskoiria. Kaupungissa sitä omaa fifiä on pakko aktivoida jotenkin, jottei se käy hankalaksi, sillä elämöivästä koirasta saa helposti häädön.
Minusta tärkein seikka on, että mihin koira on tottunut ja mikä sen käyttötarkoitus on. Manusta tuskin tulee rentoa kaupunkilaiskoiraa, joten jätän sen suosiolla kotiin kun lähden opiskelemaan. Mutta koira, joka on elänyt koko elämänsä kerrostalossa, ei hätkähdä rapun ääniä tai ihmisvilinää. Onhan toki yksilöitä, jotka eivät sitten millään vain pysty elämään kaupungissa esimerkiksi vahtiviettinsä tai suunnattoman arkuutensa takia.
Minusta on suorastaan idioottimaista hankkia laumanvartija kerrostalokämppään. Jo kokonsa puolesta se ei sovellu sinne. Laumanvartijoilla on niin vahva vietti vahtia ympäristöään, että johan jo järjen pitäisi kirkua, että yhtälö ei vain toimi.
Maalla koira voi olla vapaana. On metsää missä kirmata, eikä pieni haukku haavaa tee. Minusta se ympäristö ei kuitenkaan ole se tärkein tekijä, vaan se, miten paljon on valmis uhraamaan, jotta koira voi hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti