Koirakerho

Olin unohtanu kokonaan, että tänään oli koirakerho. Se on 4H:n järjestämä ja on joka toinen viikko. En ollut käynyt kahteen edelliseen kertaan, joten enhän minä olis muistanu, jos Kanelin omistaja ei olis soittanu. Vermeet niskaan, kanakierteet ft. kinkku taskuun, lelut reppuun ja menoks. Epäilin kyllä, että tuleeko mitään, kun Manu oli tänä aamuna vähän vaisuhko. Siitä se sitten piristyi tavatessaan Kanelin. Manu teki tosi hyvin (melkein) kaiken ja olin tosi ylpeä. Pari kertaa kylläkin meinas lähtee huitelenaan jonnekin esim. luoksetulossa.

Ja en tajua. Manulla on täsmälleen samoja kanakierteitä, kuin Kanelilla, mutta silti Sinnan antamat oli kymmenen kertaa parempia kuin omat, vaikka minä ne annoin ja joutui tekemään temppuja saadakseen palan. Hyvä kun nahoissaan kesti yrittäessään. Ei tajua...

Illemmalla käytiin vielä vähän riekkumassa ulkona, Manu oli ihan sekasin lumesta, veti mieletöntä haipakkaa ympäri pihaa. Ei tykkää yhtään lumesta eeeei.

Huomenna on sitten 1. joulukuuta! Päätin tässä nyt ihan tuosta vaan aloittaa joulukalenterin. Postausaiheita siis kehiin! Huominen luukku koostuu varmaankin Kerimäen mätsäreistä. Jääks, jännittää mitä uutta tuo yks pikku riiviö keksii tällä kertaa. Sitä odotellessa :)

(ja haluu KUNNON kameran!)

Kylymää ja kanakierteitä

Tänään käytiin Manun kanssa "kaupungilla". Siis tämän meidän kuntaliitoksen keskustassa. Kaupunkia nähnytkään, samanlaista suurinpiirtein kuin meillä "taajamassa" 30km päässä :D joo, jääköön aihe, potuttaa ajatellakin.

Eli, Manuhan on ollut hulluna Kanelin kanakierteisiin. Nyt sain sitten niitä itsellenikin hankittua, niin mitä tapahtuu? Toinen vaan nyrpistää nenäänsä. Kalliita kierteitä prkl. Ja minä kun luulin saavani niiden avulla huomion sunnuntain mätsäreissä.
En sitten tiiä, että vaikuttiko tuo pienoinen mahan löysyys namin kiinnostukseen. Toivottavasti.

Koirapuistossa ei ollut ketään sen n. kolmen vartin aikana mikä me siinä oltiin. Kylymä alko tulla, joten päätin lähteä takaisin hallille odottelemaan, millon veljen jääkiekkoharkat loppuu. Manu käveli tosi nätisti hihnassa (paria poikkeustilannetta lukuun ottamatta). Vasraan tuli mies; piti murista. Toinen koira; kauheeta vinkumista ja örisemistä. Kyllä ne sitten tervehti, mutta Manua selvästi vähän jännitti, mutta se ei tuntunu olevan ihan varma pitäskö pelätä vai olla innostunu.

Tuossa se tän illan aikana ehti jyrsiä yhen kynttilän. Siitä on tulossa ihan mahoton tän jyrsimisen ja kyrsimisen suhteen. On luuta ja ties mitä, mutta ei... Meinataan tehä portti olohuoneen ja eteisen väliin niin, että koulupäivien ajaks se jätettäis eteiseen. Äiti alkaa olla vähän käpynä asian suhteen...  on sillä mitä työstää, mutta sen haluaa vaan kiellettyjä juttuja pistellä poskeensa.

Huomasin muuten, että Manu oli syöny molemmat lökiksieni taskut puhki. Joo, kiitti vaan.  Love ya ♥

Huomenna Kaneli ft. emäntänsä tulee käymään.  Harjoitellaan Kerimäen mätsäriä varten (ei kai viime tipassa?). Eli siis meidät voi bongata Kerimäen Taimitarhan hallilla nro. 8 sunnuntaina!

Jos metsään haluat mennä nyt

Neljän maissa lähettiin Manun kanssa lenkille. Tarkoitus oli siis treffata lappari omistajineen, sekä Kaneli omistajineen. Tarkoitus oli tavata pururadalla ja minä tietenkin näppäränä ajattelin mennä oikotietä. Eipä mentykään, vaan kierrettiin ympyrää. Kyllä vitutti nähdä taas päiväkoti, jonka ohi vasta olimme menneet. No, päätin mennä ilman mitään oikaisuja ja päädyttiin viimein pururadalle. Siellä oli vasta lappalainen ja päästettiin koirat irti. Manu oli ihan onnessaan, pyöri vaan ympyrää juostessaan ja hurritti. Hyvin leikkivät poijjaat ja käveltiin ympäriinsä ja mentiin piiloihin ja koirat etsi. Manukin pysy tosi hyvin matkassa, ei menny yhtään kauemmas.

Kuuden maissa sitten tuli Kaneli omistajansa kanssa. Manu jäi vähän out sideriksi, kun lappari ja Kaneli peuhasivat keskenään. Kyllä ne sitten yhessä pinkoi ja juoksi ja olivat innoissaan. Hyvin meni, kaikki olivat kiltisti.

Kaverit vilkaisivat Manun hampaita ja ihan nätisti antoi katsoa, mitä nyt muut koirat vähän häirihti keskittymistä (surprise)

Puoli kahdeksalta ajateltiin vielä käydä kaupassa, mutta isä soitti vähän äkäisen puhelun ja käveltiin kotiin. Ei saatu edes kyytiä, vaikka Manu oli ihan väsynyt ja itse jäässä. Huomenna ilmeisesti sitten uudestaan, ainakin samalla ihmisporukalla, koirapoppoosta en tiedä. 

Kotona

Ah. Nyt on kummipoikaa ja sukulaisia nähty. Oli siellä kivaa, mutta aina on ihanaa palata kotiin. Manu oli innokkaana vastassa ja yritti hypätä pussaamaan kasvoja, mitä se ei ole ikinä tehnyt kuin joitain yksittäisiä kertoja. Ja silloin kun Manu pomppaa, niin sen pää on minun silmieni tasolla. Välillä tajuaa, että taitaa se olla ihan kivan kokoinen pikkukoira.

Makoiltiin lattialla vierekkäin ja yks venytti ittensä miun pituseks. On se ihana ♥

Manu sai tuliaisiks semmosen ihme hampaidenhoitojutskalelun, mutta ei se liiemmin siitä välittäny. Sitten olin ostanu (ja äiti maksanut) kolme tennispalloa --> doesn't care. Mutta sääriluu vähäisen pyörittelyn ja ingooramisen jälkeen maistui ihan hyvin, mutta pian se alkoi vikistä, että"tää aarre ON PAKKO saada jonnekin piiloon". Nyt se on sitten koko illan kanniskellu sitä etsiessään sopivaa piiloa. Kerran se pisti sen Mantelin heinälaatikkoon, mutta herra päätyi vaihtamaan kätkön paikkaa. Nyt en tiedä missä se on.

Nyt alkaa sitten valmistautuminen sunnuntain Kerimäen mätsäriin. Huomenna varmaan harjoitellaan lisää seisomista ja pitäis leikata kynnet. Ja hampaiden katsominen tuottaa pientä pään ravistelua. Torstaina luultavasti käydään suomenlapinkoiran ja sen omistajan kanssa lenkillä ja jonakin päivänä pidetään Kanelin omistajan kanssa "näyttelytreenit". Eli seisotusta toisen koiran kanssa, hampaiden katsomista ja joitain häiriötekijöitä, kuten vaikka pikkuveli. 

Ja haluun joitain agilityesteitä. Putki jostain lasten tunnelista ja puomi on varmaan ihan "helppo" rakentaa itse. Mutta ensin kyllä haluan jonnekin kurssille. Mitta yh, miks ihmeessä agilityn pitää olla SUNNUNTAINA D:

Normi lauantai

Normi vapaapäivä. Jaksoin nousta pissittämään Manun jossain puolen kymmenen maissa ja sitten takaisin sänkyyn ja surffailua puhelimella. Sain kyllä viimein raahattua itseni sohvalle. Manu on kyllä ollut koko päivän ihme söheltäjä, ihana sellainen kylläkin. Se on innostunut hirveen herkästi kaikesta ja tuossa lattialla kun riehuttiin, niin toinen vaan kyöhnäs iteänsä minua vasten. 

Oli se pari tuntia ulkonakin hihnassa. Tais olla liian pitkään, kun otin sen sisään, niin se vaan täris ja katto aika surkeena. Nopeesti se sitten palasi "normaaliksi" ja sai jonkun adrenaliinipiikin ja ryntäili vaan pitkin tupaa. 

Tässä olen sitten kanssa pakkaillut pitkin päivää, sillä lähen äidin, veljen ja isovanhempien kanssa Ouluun, johon kivat 500 kilsaa. Manu jää kotiin isän ja toisen veljeni kanssa. Oulussa odottaa serkut, kummipoika, sekä tädit miehineen. Sekä tädin kaks huskya ja sekarotuinen. Ne on kyllä ihania, sosiaalisia ja energisiä. Toisen pää on isompi kuin minun pääni, että se ei ole yhtään ylikasvanut husky eeeeei, ihanat 66cm säkää.

Tänään sitte harjoteltiin Manun kanssa jo opittuja asioita ja se istuminen vaan käskystä. Se tekee sen jotenkin automaattisesti, että ei se varmaan ymmärrä sitä istu-käskyä itsessään, mutta luulen sen vaan päättelevän, että kun toi akka ei muuta pyyä, niin varmaan pitää istua. Ehkä se siitä. Sitte otettiin seuraamista, sivulle käskyä ja luoksetuloa. Siis sitä peruskamaa. Kyllä se ne tuntuu osaavan ilman häiriötä. Siitä ei tule mitään, jos on häiriötä. Ehkä tääkin tästä. Sitten aloin opettamaan jalkojen välistä pujottelua. Hitaasti, mutta varmasti se meni siitä, monesti yritti havitella juuri sitä kättä, jota ei pitänyt seurata. Ei otettu paljoa sitä, mutta sitten kun tulen reissusta niin enemmän.

Otin myös Manun tarvikkeista kuvia, joten jossain vaiheessa tulee tarvikepostaus. Luultavasti huomenna autossa, kun ei ole muuta tekemistä.

Jos ja jos

Äh. Selailin tässä VIP Storen kuvastoa ja löysin kaikkea ihanaa. On hihnaa, kuppia, koulutuskamaa jne. Erityisesti husky-valjaat jäi kaivelemaan; haluun haluun! Manu tykkää juoksemisesta ja vetämisestä (ainakin tuntuu siltä ajoittain). Manu on luitenkin vasta 8kk, joten vielä on liian aikaista ostaa yhtään mitään. Sitten ehkä ens talvena vois jäälle päästää juoksemaan, kun siellä ei liiemmin kohteita, joille aiheuttaa häiriötä.

Ja jonkinlainen koulutusliivi olis ihana. Takki, jota käytän ihan joka paikassa, alkas olla vähän nuhjunen ja koulussa on kiva huomata, että OHOPS, nakit jäi taas taskuun.

Me ei olla tehty Manun kanssa oikeastaan yhtään mitään. On itellä ollu vähän liikaa kaikkea muuta, eikä Manulle oo jääny sen enempiä aikaa. Huomenna on onneks lauantai, joten aikaa on myös muulloinkin kuin säkkipimeällä. Hitsi, kun toko olisi tiistaisin, mutta kun ohjaan kahden muun kanssa kerhoa silloin. Sunnuntaina taas kukaan ei kuskaa minua agilityyn, joten sekin jää haaveeksi. Ja haluaisin jonkun neuvomaan miten esteet kannattaisi suorittaa ja miten agissa ylipäätään ohjataan. Ja noilla parilla kotitekoisella hökötyksellä ei pitkälle pötkitä. Ja Manulla olis varmasti intoakin!

Huomenna sitten kerrataan vanhoja juttuja ja varmaan yritetään häiventää käsimerkki istu-käskystä.

Eilinen purkaus

Eilen oli lievästi sanottuna huono päivä. Manu ei kuunnellut yhtään, höselti omiaan ja oli muutenkin kunnon leväaivokuollut. Karkasi kahdesti ja lähdin etsimään. Kiersin siis ne peruspaikat , mihin se karkailee, eli metsätien, pellot ja naapurin pihan. Ainut hyvä puolihan siinä on, että Manu ei lähde kauas. Onneksi naapurimme on setämme, eikä ainakaan vielä ole valittanut siitä, että Manu on erinnäisiä kertoja käynyt vähän vieraissa. Pellolla ja läheisessä metsässä se hökeltää, mutta ikinä ei tiedä, mitä tuokin keksii ja lun luoksetulosta pitäisi saada ehdoton. Kyllä vihasin tuota koiraa... en halunnut nähdä sitä hetkeen, vaan menin huoneeseeni rypemään itsesäälissä.

Kyllä kuitenkin illalla, kun lähdettiin mummon nimipäiville, niin piti koira ottaa mukaan, kun hirvitti vähän tuo Eino-myrsky. Meillä kun oli jo pihapiiristä kaatunut kaksi mäntyä, molemmat liiterin päihin. En tiedä, jäikö jotkin ihme traumat minulle, sillä koko illan ja tän päivän säpsähtelin rusahduksia, sillä yoinen männyistä kaatui, kun minä ja isä oltiin liiterin toisessa päässä. Lähettiin aikamoista haipakkaa ulos. Onneks Manu oli sisällä.

Tänään Manu on kuitenkin ollut ihan kiltisti, vaikkakaan mitään ei tee ilman makupaloja ja yksinkertainen istuminenkin tuntuu olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa. Kuitenkin kun pidin semmoden kertaustuokion pihalla, niin kaikki seuruut, sivulla olot ja maassa/istuallaan pysyminen meni tosi hyvin. Että niissä ei periaatteessa pitäisi olla mitään ongelmaa, mutta käytäntö onkin jo ihan eri juttu.

Eespäin, sano mumno lumessa. Kai tää tästä.

Vihaan tuota saatanan rakkia! Vihaan vihaan vihaan! Pysyköön siellä mihin lähti, en jaksa enää...

Isänpäivä

Ei saa syyttää virheistä, puhelimella kirjoittaminen on riskialtista.

Isänpäivänä käytiin siis Kerimäellä, jossa isovanhempien Manteli-koiran lisäksi oli tätini kolme koiraa eli ranskis/staffi Tahvo sekä whippetit Luna ja Rane. Voitte uskoa miten oli meno päällä kaikilla. Tila loppu nopeesti kesken, kun poijjaat päätti pistää kilvan. Ensinhän suunnitelmissa oli rykästä Manu ulos, mutta ukkihan ei sellaista raaskinut, vaan käski ottaa raukan sisään. Monta kertaa ärähtelivät toisilleen ja varsinkin Tahvo oli aika hermona, kun ei ollut pariin päivään nukkunut kunnolla.

Koiria jaoteltiin pitkin päivää eri tiloihin, että jos tunteet kuumeni liikaa, niin laitettiin rauhoittumaan toiseen huoneeseen.

Polvet on itellä vähän kipeenä, kun ensin kompastuin Manun hihnaan ja lensin polvilleen kiveykselle ja sitten vielä myöhemmin vedin turpaset kun Manu rynnisti toisesta huoneesta täysiä päin ja itelläki oli vauhtia. Lensin aika mahtavassa kaaressa. Koiralle ei käynyt mitään.

Noh, kävihän siinä viimein niin, että Tahvolta ja Mantelilta palo hermot. Molemmat on aika herkkänahkasia, enkä nyt tiiä, että kumpi aloitti. Olivat siinä miun edessä kun NAPS kävivät toistensa kimppuun. Istuin siis lattialla, enkä siis osannut tehdä muuta kuin käskeä lopettamaan. Tätini nappasi Tahvon ihopoimuista kiinni ja kantoi Tahvon toiseen huoneeseen. Mantelin käskin maahan rauhoittumaan. Itelleni ei tullut muuta kuin pari naarmua käteen, mutta Manteli sai reijän poskeensa.

Ihkutusviesti

Olen hieman lueskellut muiden blogeja ja minusta jotenkin tuntuu, että kaikki muut ylistävät koiraansa tai puhuvat muutenkin siitä nätisti, mutta minä se vaan morkkaan Manua minkä kerkiän :D

No, jos kerrankin ylistävä avaus Manusta?

Rauhallinen (aina silloin kuin ei pitäisi)

Sosiaalinen (paitsi silloin kun Drama Queenin mielestä joku on liian iso tai muuten vaan pitää ruveta murisemaan)

Ei pelkää mitään arkipäiväisiä asioita, mitkä vaikeuttaisi elämää (paitsi imuria (juoksee peränurkkaan), pimeää, isoja koiria ja sitä tätä ja tuota)

Nopea oppimaan (mutta sitten pitää hetken päästä esittää tyhmää)

Antaa väännellä ja käännellä eikä tee kenellekään pahaa (ja on joskus pelkkä vetelä paska)

Ei syö(nyt pienenä) mitään ylimääräistä (nyt on tullut pikkuveikan lelut ja roskiksen tyhjentäminen harrastuksiksi)

Osaa olla yksin (paitsi, että se saattaa avata sen roskiksen ja levitellä)

Syö kaikkea (mitä herra haluaa)

Ei karkaile (kuin pari kertaa päivässä)

No niin, eikö ollutkin ylistävä puhe! Ja siis tarkoituksenahan piti olla lukematta sulkeita, eikös niin ;)

Kyllä Manu on kultainen

Juoksentelupäivä

Manu on ihan puhki. Nytkin se vaan nukkuu sohvalla, eikä reagoi, vaikka karjun ja meuhkaan tälle shaakutin koneelle, joka latasi vuodatustakin varmaan vartin. Ja kuvat... Joo, ei onnistu, sorge.  Onnistui puolen tunnin vänkäämisen jälkeen. Koneen vaihto rules! Vaikka sai tänkin kanssa tapella.


Joo, päivä alkoi sillä, että pikapikapissitys ja ooteltiin varmaan puoltoistatuntia, että emäntä saa itteensä niskasta kiinni ja vaihdettuu vaatteet. Oltiin ulkona ja yks jahtas pikkulintuja. Siitä on (suureksi harmiksi) muodostunut Manun lempiharrastus. Aattelinpahan järkevänä ihmisenä, että "kyllä se tuossa kestää", kun yritti saada niitä tirppoja kiinni pihapensaista. No, kun sain kalan uuniin, niin eiköhän vaan huutelemaan koiraa jostain jumalan selän takaa. No ei se oikeestaan ollu kaukana, mutta ketuttaa vaan niin suunnattomasti, kun se ei kehtaa tulla, vaikka se tismalleen tietää, mitä tarkotetaan, eikä se anna ottaa kiinni. Näin me sitte vedettiin rallia pari kertaa, kunnes luovutin ja viskasin rakin sisälle.


Puolen päivän maissa tuli sitte kaveri collieneineen. Manu näytti kauheen pieneltä Kanelin rinnalla, mutta eipä tuo pelänny tai mittään, vaan innoissaan vetivät rallia pihassa. Käytiin vähän mehässä lompsimassa ja koirat sai juosta pellolla sydämensä kyllyydestä. Yhen aikaan sitten tuli toinen kaverini ja vietettiin aikaa ja Kaneli sai tutustua Manteliin. Manteli ei oikein tykänny ja Manu yritti ahtautua Kanelin ja meidän väliin, mutta ihan hyvin se meni. Manu ei vaan enää jaksanu leikkiä ja Kaneli yritti komentaa Manua riehumaan. Mutta Manuhan ei todellakaan liikahda minnekään, jos se niin päättää.

Kaneli omistajineen lähti kolmen maissa ja Manu sai rauhan :) Rauhaa ei kylläkään kestänyt kauan, kun lähettiin saattamaan tätä toista kaveriani pyörän selässä. Suurimman osan ajasta kylläkin talutin pyörää, kun rengas oli aika tyhjä ja Manua väsytti. Kyllä se sitten veti paluumatkalla, kun yritin mennä hiljempaa. Koiran ehdoilla mentiin.
Nyt se on sitten tommonen kuollu raato tuolla sohvalla. Kiva kun se nyt nukkuu, niin yöllä se sitten taas vaeltelee. Jeih :)

Kehitystä

Mihin kaikki aika häviää? Syksy on jo pitkällä, kohta on talvi ja joulu! Vaikken ihan rakasta joulua, niin pidän siitä kuitenkin todella paljon. Luminietokset, vapaapäivät, pulkkamäet, kaakao, villasukat, sukulaiset, kirpeä pakkanen, tuhannet kynttilät, joulukoristeet ja pieni kipristely mahanpohjassa. Sitten alkaakin jo joulun jälkeen masentaa; mitähän sitä tekisi koko kylmän ja pikku hiljaa loskaisen kevään. Hate spring.

Noh, siirrytäänpä Manuun.

Manu on nyt pari päivää ollut huomionhakuinen, leikkisä ja tottelevainen herra :3 Pentukurssi alkoi kolme viikkoa sitten ja se on 2x viikko. Torstaina oli viimeksi ja meillä meni ihan brilliantisti! Ei me oikeestaan kokeiltu kuin maahan menoa, harjoiteltu jo opittuja asioita ja kokeiltu agilityn perusesteitä, kuten putkea, lankkua (joka oli vaan laitettu siihen maahan) ja hyppyesteiden välistä menoa. Siis ei hitsi miten se on kehittyny näiden parin viikon aikana! :) Luoksetulo on kyllä vieläkin kehittelyasteella, enkä hirveesti oo pitänyt vapaana, kun ei AINA jaksais menettää hermojaan (vaikkei pitäs). Ja äitikin on alottanu tirppojen ruokinnan, niin Manustahan on ihan tosi mahtavaa jahdata lenteleviä lintusia. Tulis jo talvi, niin tuokaan ei jaksais rämpiä lumessa lintujen perässä.

Manulle on myös iskeny mörköikä ._____. Ihmisiä pelätään, koiria pelätään ja silti ollaan parhaita kavereita kun ne tulee lähemmäs. Varsinkin pimeellä se murisee vastaantulijoille ja saattaa myös perheenjäsenille, jos se ei heti tunnista. Hyvin ymmärrettävää, mutta äärimmäisen ärsyttävää, kun sitten ihmiset aattelee, että tää on joku hullu tappaja... Juuhjuuh, tommonen lepponen Mammanpoika.

Olin TETissä Lappeenrannassa eläinkaupassa pari viikkoa sitten. En tykännyt. Kaupan puolella oli kaksi myyjää, kun taas minä siivosin eläinten paskoja takahuoneessa ja yritin pitää ne häkkie sisäpuolella. Alkuviikosta oli ihan suloista, kun seitsemän hamsteripoikaa yrittää ulostautua pienestä luukusta, mutta loppuviikosta se alkoi vain ärsyttämään. Ihmiskontakteja kuuden tunnin päivinä ei juuri ollut, ainoastaan silloin jos kysyin, mitä seuraavaksi tekisin :S Olin ihan tyytyväinen, kun viikko oli ohi. Ja oli ikävä Manua, kun se ei voinut lähteä mukaan :/

Koirakontaktejakin on saatu. Eilen käytiin koirapuistossa ja tavattiin 1,5v lapinporokoira mukavine emäntineen :3 Siellä ne riehu sydämensä kyllyydestä. Sais vaan enemmän _kivoja_ kontakteja itteään isompien koirien kanssa, kun tuntuu niitä vähän kammoovan. Joko ne on liian rasavillejä (ihan kun Manu ei ihe olis, ihme DramaQueen) tai sitten ne ei voi sietää. Plääh. Jospa tää tästä.

Huomenna olis tulossa colliepoika, sen karvoja on niin ihana repiä :) Tuokaan ei vaan tajua lopettaa ajoissa! Onneks tää collie on ihekin pentu, niin jaksaa temmeltää.

Ei oo muuten ollu yhtään koiraa, jonka kanssa Manu olis tapellu. Ainoastaan se joko pelkää niitä, mutta ei oo yhellekään koiralle osottanu olevansa pomo tai mitään sinne päin. Meitin böbibää :)

Kuvia ei nyt ole, koska kone. Pahoittelen! Yritän myöhemmin saada jotain tähän.