Rakkaus kestää myös ne ärsyttävimmät piirteet

Tässä on nyt vietetty pientä taukoa blogin puolella, sillä me ei olla tehty oikeastaan YHTÄÄN MITÄÄN. Kaikki, mitä olen suunnitellut, on mennyt aina jollain tavalla pieleen. Ensinnäki meidän piti aloittaa Manun kanssa agility about kaks viikkoa sitten, mutta eipä onnistunut sekään ja jotenkin meni maku koko hommasta... Pitkiä lenkkejäkään ei olla käyty, vähän vaan tuolla mehässä ollaan oltu. On niin PERKELEEN SAAMATON OLO... Huoh... Inhottaa, kun tuntuu, ettei Manu osaa mitään, eikä siitä hienosta luoksetulosta ole ollut tietoa pitkiin aikoihin.

Sitten vielä ärsyttää tuo heinänsyöminen. Maailman ärsyttävimpiä asioita on varmasti se, kun käydään iltapissillä ja keskitytään vaan ruohoon ja laidunnetaan ku joku ihme lammas... 

Äitienpäivänä käytiin tervehtimässä ukkia ja mummoa Kerimäellä. Ikinä Manu ei ole ollut huonovointinen autossa tai vihannut autokyytiä; meidän ihkaensimmäinen yhteinen automatkakin meni tosi hyvin nukkuen ja yrittäen löytää paras paikka nukkumiselle.

Kerimäellä tavattiin taas Manteli. Manuhan oli taas onnensa kukkuloilla, Manteli ei niinkään. Manukun on niin iso, että Mantelia taitaa hirvittää sen koko. 

Manteli on vaan niin ihana. Se rakastaa rapsutuksia, huomiota ja tekemistä ja meillä synkkaa Mantelin kanssa mahtavasti.

Mutta kyllä Manukin on rakas omana itsenään; pikkuisena tampionani joka tekee kiusaa kun jaksaa ♥