Ulkoilua

Nyt parin päivän ajan ollaan lenkkeilty ihan urakan kanssa, kun kyllästyin omaan laiskuuteeni! :D Latasin puhelimeen kaiken hyvän lisäksi Sport Trackerin, jonka avulla saan ees vähän osviittaa siitä, missä mennään. Torstaina lähdettiin ystäväni R:n ja hänen siskonsa patterdalenterrierin kanssa lenkille. Mukaan tarttui myöhemmin eräs toinen ystäväni T.

Aluksi käveltiin Manun kanssa pari kilsaa R:n luokse. Manuhan meni patteripojasta ihan sekaisin ja kun käveltiin jokunen matka pelloille, niin toinen vaan veti kun höyryjuna; hinkui kuin lihava sika ja kuolaa tippui varmaan ämpärillinen. Mutta voi sitä riemun määrää kun pojat pääsivät irti. Oli kuitenkin niin kuuma, ettei ne pitkään jaksanut rallitella - olisko viis-kymmenen minsaa :D Koirat oli kuitenkin huomattavasti täysjärkisempiä spurttailun jälkeen.

Lähettiin sitte kunnon kävelylle. Pari kertaa mentiin toisen koiran ohi - ilman murinoita (jee), mutta voi helkutti sitä vetämisen määrää! Ehkä tää tästä.

Matkaa tehtiin yhteensä lähes seittemän kilsaa! :)

Perjantaina lähettiin Manun kanssa sitten ihan kunnolla mehtäilemään. Löydettiin ittemme milloin mistäkin; jäyelaitoksen viereltä, suolta, keskeltä ei mitään. Kun oltiin puolisen toista tuntia rämmitty metsässä ilman mitään hajua siitä, missä ollaan, niin alkoi kieltämättä hiukan turhauttaa kun kaikkialla näkyi vain metsää, metsää, metsää.

Mutta vihdoin ja viimein löysin tien! Kahden ja puolen tunnin taivalluksen jälkeen oltiin kotona ja Manu pääsi pesulle, kun se oli taas rypenyt ties missä. Mutta lenkiltä jäi todella positiivinen olo, sillä Manu kesti hyvin vapaana! Pari kertaa piti huudella, mutta muuten olen erittäin tyytyväinen :)

Tänään eli lauantaina on ollut sitten lepopäivä, kun emäntä on ahkerasti opiskellut. Illalla oli pihan raivausta ja ryhdyin hurjaksi ja päästin Manun irti. Kerranko se hävisi, mutta tuli pitis takaisin kun tajusi minun huutelevan. Mikä ihmeen kuuliaisuuspiikki tuohon on iskenyt? Toki kalkkunalla on osuutta asiaan, mutta se ei selitä kaikkea! Olen vain niin innoissani tästä - ehkei vuoden kiivas yrittäminen mennytkään hukkaan?!

Manu osaa aina yllättää - niin hyvässä kuin pahassa :)